Minulla on tapana tervehtiä ja kiittää espanjaksi aina kuin mahdollista. Osaan tilata punaviinipullon ravintolassa, ja valita ruokakaupassa ”agua con gas” (kivennäisvesi) ja ”sin huevo” (kivetön oliivi). Vai oliko huevo sittenkin kananmuna..
Espanjan rannikolla pärjää ihan hyvin englanninkielellä, ja harvoin tulee tilanteita, ettei yhteistä kieltä olisi. Tällaisessa tilanteessa olen kerran joutunut pinnistelemään olemattoman espanjankielinen taitoni kanssa, jotta sain tilattua pullon punaviiniä lasillisen sijaan. Minusta on myös hirmu kiva kommunikoida paikallisella kielellä, vaikka jatkokysymyksiin joudun vastaamaan englanniksi. ”Bolsa?”, kysyy kassa. ”No thanks, I have my own bag”, vastaan.
Talon hankintaprosessin aikana lupasin itselleni, että jos kauppoihin päästään, niin opettelen puhumaan espanjaa. Ja lupaukset on tehty lunastettaviksi.
Kotiin palattua, postilaatikossa odotti sopivasti kansalaisopiston esite. Etsin siitä tavaroita purkaessani espanjan alkeet ja ympyröin sen, mutta lehti jäi pöydälle pyörimään. Viikkoa myöhemmin aktivoiduin ilmoittautumaan kurssille, mutta ryhmä on jo täyttynyt. No höh, olen jonossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti